Kestävää kehitystä kaupunkilaisittain

Osallistuin tänään Soroptimist International Helsinki -klubin järjestämään Kestävä kehitys ja kaupungit -seminaariin Annantalolla. Tilaisuudessa puhuivat maankäytön suunnittelun professori Marketta Kyttä Aalto-yliopistosta, erikoistutkija Antti Rehunen Suomen ympäristökeskukselta ja kehitysjohtaja Ritva Kokkola KVA Arkkitehdit Oy:stä.

Urbaania arkea, urbaania onnea

Ihmisten ympäristökokemuksia esimerkiksi elinympäristön sosiaalisen kestävyyden, terveyttä edistävän yhdyskuntarakenteen ja lapsiystävällisen ympäristön näkökulmista tutkiva Marketta Kyttä kertoi järisyttävän kiinnostavassa puheenvuorossaan muun muassa Urbaani onni -hankkeesta.

Hankkeessa tutkittiin, miten ekologisesti kestävä yhdyskunta voisi olla myös sosiaalisesti kestävä ja kokemuksellisesti laadukas – eli elämänlaatua, onnellisuutta ja hyvinvointia tukeva. Tutkimuksen kohteena olivat asukasryhmät 11 asuinalueella Helsingissä ja Espoossa. Asukkaat kertoivat tutkimuksessa paikkoihin kytkeytyvästä urbaanin asumisen koetusta laadusta, jota analysoitiin tilastollisesti ja maantieteellisesti.

Marketta Kyttä totesi tutkimuksessa kolmelle korkeimmalle sijalle yltäneiden laatutekijöiden yllättäneen tutkijat: ykkössijalle nousi usein korostetun turvallisuuden sijaan kauneus, kakkossijalle kävelemisen ja pyöräilyn helppous ja kolmossijalle luonnonläheisyys.

Omassa kotikaupunginosassani Kalliossa viisi tärkeimmäksi laatutekijäksi koettua asiaa olivat ympäristön kauneus, kävelemisen ja pyöräilyn helppous, historian havinan tuntu, paikan elävä tunnelma ja paikan rentouttavuus. Näistä on helppo olla samaa mieltä!

Elinympäristön ihmisläheisyys on kestävää kehitystä

Marketta Kyttä kertoi myös Urbaani arki -tutkimuksesta, jossa kartoitettiin tamperelaisten asumistoiveita ja tehtyihin asumisvalintoihin liittyviä elämäntapaeroja. Analyysissä esiin nousi kolme preferenssiprofiileiltaan eroavaa asukasryhmää eli ”heimoa”: Naapurustolaiset, Säpisijät ja Kotoilijat. Urbaaneihin heimoihin ja niiden toisistaan poikkeaviin elämäntapoihin sekä asumisvalintoihin linkittyvät erilaiset arkipalvelut, joita itse edustan. Harmillista, ettei elämäntapojen ja arkipalveluiden väliseen suhteeseen ollut ajanpuutteen vuoksi mahdollisuutta paneutua esityksessä tarkemmin.

Minua asumisen palveluita tuottavana yrittäjänä eniten kiinnostavan heimon muodostavat lähipalveluita arvostavat ja naapureihin tutustuvat Naapurustolaiset, joita oli 42 % tutkimukseen osallistuneista asukkaista. Iältään he olivat keskimäärin 41-vuotiaita ja useimmiten naisia. Naapurustolaiset haluavat sitoutua asuinalueeseensa sekä sosiaalisesti että toiminnallisesti. Ekologisilta asenteiltaan hyvin vihreät Naapurustolaiset arvostavat myös liikkumista julkisilla kulkuvälineillä.

Edellä mainittujen pehmoGIS-menetelmällä toteutettujen kyselytutkimusten ohella Marketta Kyttä nosti esiin myös Helsinki 2050 -kyselyn tuloksineen ja Maarit Kahilan tuoreen väitöksen kaupunkisuunnittelun ja asukasosallistumisen alalta. PehmoGIS-tutkimusmenetelmä oli jo sinällään kiinnostava uusi tuttavuus – etenkin kun sitä hyödynnetään nykyisin myös sisätilojen vuorovaikutteisessa suunnittelussa. Kuten Ritva Kokkola omassa esityksessään muistutti, vietämme suurimman osan ajastamme sisätiloissa, joten niilläkin todella on merkitystä.

Laadukas asukastieto ja asukkaiden varhainen osallistuminen ovat tärkeässä roolissa tämän päivän kaupunkisuunnittelussa. Ihmisläheinen elinympäristö on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä. Lähitulevaisuuden keskeinen kysymys on, miten kaupunkirakenteet ja sosiaaliset verkostot järjestäytyvät tukemaan kestävää kehitystä.