Ammattijärjestäjä avuksi vuosimaksulla

Elokuun Tila ottaa tänään käyttöön tunti- ja urakkahinnoittelun rinnalle 970 euron suuruisen vuosimaksun, jonka maksaneella on oikeus yhteensä 20 tuntiin koulutetun ammattijärjestäjän kotitalousvähennyskelpoisia palveluita yhden kalenterivuoden aikana maksusta lukien.

Vuosimaksua hyödynnettäessä palveluiden tuntihinnaksi jää 48,50 €, kun se normaalisti on 65 €.

Vuosimaksun maksanut asiakas voi valita palveluiden ajankohdat vuoden varrella oman tarpeensa mukaan, toki Elokuun Tilan yleisen ajanvaraustilanteen huomioiden. Myös yksittäisen palvelutilanteen keston voi valita kahden ja kuuden tunnin väliltä kulloisenkin tilanteen ja käyttämättä olevan tuntimäärän mukaisesti.

Vuosimaksu on järkevä vaihtoehto silloin, kun läpikäytävää tavaraa on erityisen paljon tai raivattavia huoneita on useampia. Vuosimaksu soveltuu erinomaisesti myös muuttojen yhteyteen, jolloin osa palvelutunneista voidaan käyttää vanhassa ja osa uudessa osoitteessa.

Lisäksi vuosimaksu on hyvä vaihtoehto säännölliseen seurantaan ja ylläpitokäynteihin vaikkapa ikääntyneen, sairaalloisesta hamstraamisesta kärsivän tai bipolaarihäiriöisen asiakkaan kohdalla.

Tuntuuko vuosimaksu kalliilta?

Jos vuosimaksu tuntuu kalliilta, sitä kannattaa verrata tavarapaljouden vuoksi käyttämättä jäävien asuinneliöiden tai vastaavasti vuokravaraston vuosikustannukseen.

Esimerkiksi 1,5-neliöisen vuokravaraston vuosikustannukseksi Helsingin Vallilassa näyttää tällä hetkellä tulevan reilut 800 euroa. Varastoon mahtuu kyseisen yrittäjän mukaan 20-30 muuttolaatikkoa tai noin 660 A4-kokoista mappia. Kaksi kertaa isomman varaston vuosikustannus onkin sitten jo reilut 1300 euroa. Ja summathan lankeavat maksettavaksi vuodesta toiseen, jos varastoituja tavaroita ei käydä läpi ja vähennetä!

Vapaarahoitteisten asuntojen keskimääräinen neliövuokra pääkaupunkiseudulla oli 16,8 euroa vuonna 2014. Jos siis pääkaupunkisudulla sijaitsevassa vuokra-asunnossa on yksi noin 10-neliöinen huone täynnä tavaraa ja siten poissa asumiskäytöstä, sen vuosikustannus on yli 2000 euroa.

Vuoden 2015 lopulla vanhan osakehuoneiston keskimääräinen neliöhinta Helsingissä oli puolestaan 4469 euroa. Helsinkiläisissä omistusasunnoissa arkea haittaava tavarapaljous käy sekin melkoisen kalliiksi - etenkin, jos myyntiin aiottua asuntoa ei tavarapaljouden vuoksi saada myyntiin vuosikausiin.

Huomionarvoista on myös, että ammattilaisen johdolla tehtävän raivausprojektin tarkoitus on helpottaa elämää, ja nimenomaan koko loppuelämää. Kun koulutetun ammattijärjestäjän palveluiden hinnan jakaa odotettavissa olevilla elinvuosilla, satsaus omaan ja perheenjäsenten arkiseen hyvinvointiin on varsin kohtuullinen.

Kestävää kehitystä kaupunkilaisittain

Osallistuin tänään Soroptimist International Helsinki -klubin järjestämään Kestävä kehitys ja kaupungit -seminaariin Annantalolla. Tilaisuudessa puhuivat maankäytön suunnittelun professori Marketta Kyttä Aalto-yliopistosta, erikoistutkija Antti Rehunen Suomen ympäristökeskukselta ja kehitysjohtaja Ritva Kokkola KVA Arkkitehdit Oy:stä.

Urbaania arkea, urbaania onnea

Ihmisten ympäristökokemuksia esimerkiksi elinympäristön sosiaalisen kestävyyden, terveyttä edistävän yhdyskuntarakenteen ja lapsiystävällisen ympäristön näkökulmista tutkiva Marketta Kyttä kertoi järisyttävän kiinnostavassa puheenvuorossaan muun muassa Urbaani onni -hankkeesta.

Hankkeessa tutkittiin, miten ekologisesti kestävä yhdyskunta voisi olla myös sosiaalisesti kestävä ja kokemuksellisesti laadukas – eli elämänlaatua, onnellisuutta ja hyvinvointia tukeva. Tutkimuksen kohteena olivat asukasryhmät 11 asuinalueella Helsingissä ja Espoossa. Asukkaat kertoivat tutkimuksessa paikkoihin kytkeytyvästä urbaanin asumisen koetusta laadusta, jota analysoitiin tilastollisesti ja maantieteellisesti.

Marketta Kyttä totesi tutkimuksessa kolmelle korkeimmalle sijalle yltäneiden laatutekijöiden yllättäneen tutkijat: ykkössijalle nousi usein korostetun turvallisuuden sijaan kauneus, kakkossijalle kävelemisen ja pyöräilyn helppous ja kolmossijalle luonnonläheisyys.

Omassa kotikaupunginosassani Kalliossa viisi tärkeimmäksi laatutekijäksi koettua asiaa olivat ympäristön kauneus, kävelemisen ja pyöräilyn helppous, historian havinan tuntu, paikan elävä tunnelma ja paikan rentouttavuus. Näistä on helppo olla samaa mieltä!

Elinympäristön ihmisläheisyys on kestävää kehitystä

Marketta Kyttä kertoi myös Urbaani arki -tutkimuksesta, jossa kartoitettiin tamperelaisten asumistoiveita ja tehtyihin asumisvalintoihin liittyviä elämäntapaeroja. Analyysissä esiin nousi kolme preferenssiprofiileiltaan eroavaa asukasryhmää eli ”heimoa”: Naapurustolaiset, Säpisijät ja Kotoilijat. Urbaaneihin heimoihin ja niiden toisistaan poikkeaviin elämäntapoihin sekä asumisvalintoihin linkittyvät erilaiset arkipalvelut, joita itse edustan. Harmillista, ettei elämäntapojen ja arkipalveluiden väliseen suhteeseen ollut ajanpuutteen vuoksi mahdollisuutta paneutua esityksessä tarkemmin.

Minua asumisen palveluita tuottavana yrittäjänä eniten kiinnostavan heimon muodostavat lähipalveluita arvostavat ja naapureihin tutustuvat Naapurustolaiset, joita oli 42 % tutkimukseen osallistuneista asukkaista. Iältään he olivat keskimäärin 41-vuotiaita ja useimmiten naisia. Naapurustolaiset haluavat sitoutua asuinalueeseensa sekä sosiaalisesti että toiminnallisesti. Ekologisilta asenteiltaan hyvin vihreät Naapurustolaiset arvostavat myös liikkumista julkisilla kulkuvälineillä.

Edellä mainittujen pehmoGIS-menetelmällä toteutettujen kyselytutkimusten ohella Marketta Kyttä nosti esiin myös Helsinki 2050 -kyselyn tuloksineen ja Maarit Kahilan tuoreen väitöksen kaupunkisuunnittelun ja asukasosallistumisen alalta. PehmoGIS-tutkimusmenetelmä oli jo sinällään kiinnostava uusi tuttavuus – etenkin kun sitä hyödynnetään nykyisin myös sisätilojen vuorovaikutteisessa suunnittelussa. Kuten Ritva Kokkola omassa esityksessään muistutti, vietämme suurimman osan ajastamme sisätiloissa, joten niilläkin todella on merkitystä.

Laadukas asukastieto ja asukkaiden varhainen osallistuminen ovat tärkeässä roolissa tämän päivän kaupunkisuunnittelussa. Ihmisläheinen elinympäristö on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä. Lähitulevaisuuden keskeinen kysymys on, miten kaupunkirakenteet ja sosiaaliset verkostot järjestäytyvät tukemaan kestävää kehitystä.